Lääkelaitoksesta ja Kuopion yliopistosta

Jotenkin tuntuu, että lääkelaitoksen siirtämisestä Kuopioon on tehty finanssikriisiäkin suurempi uutinen mediassa. Mielestäni kyseessä on kuitenkin varsin onnistunut alueellistamisratkaisu, sillä Kuopion yliopiston tarjoamia etuja ei voitane kiistää. Mielipiteeni ei perustu siihen, että koen itseni edelleen kuopiolaiseksi, joten valotan hieman aiempia mielipiteitä Kuopion yliopiston ja hyvinvointikeskuksen kehittämisestä.

Vastustin kauppatieteiden koulutusta Kuopiossa, sillä en kokenut siitä suurtakaan hyötyä Kuopiolle saatikka Kuopion yliopiston akateemiselle yhteisölle. Kauppatieteet kuitenkin nostettiin ykkösasiaksi, ikään kuin palkkioksi, Itä-Suomen yliopiston perustamisesta. Lopulta kauppatieteet saatiin Kuopioon ja yliopistolla hypittiin riemusta. Samaan aikaan kuitenkin Kuopion yliopisto on pyrkinyt profiloitumaan hyvinvointiyliopistona, jonka osaaminen keskittyy kaikkeen hyvinvointiin liittyvään, biotieteistä terveystieteisiin. En voinut ymmärtää, kuinka kauppatieteet pystyttiin nostamaan hammaslääketieteellisen koulutuksen yli, aloituspaikkakisassa.

Lopulta tutkittuani yliopistojen rahoitusta tajusin, että kyse on rahasta. Kauppatieteilijöiden liukuhihnakoulutus ei maksa yliopistolle juuri mitään hammaslääkärin koulutukseen verrattuna, mutta heidän valmistuttuaan heistä saatava raha on kuitenkin varsin suuri. Kymmenet liukuhihnakylterit siis takaavat yliopistolle sievoisen summan OPM:n rahoista.

Suoritin kauppatieteiden approbaturin syksyllä 2005, ja ainakin tuolloin koulutuksen taso oli päätä huimaava: kolme massaluentoja ja 1 X 2 – tentti. En usko että Kuopiossa on tarkoituskaan käyttää kauppatieteilijöistä saatavia rahoja kauppatieteiden kehittämiseen, vaan johonkin aivan muuhun – ehkä hyvä näin. Omia johtopäätöksiä jokainen voi tehdä siitä, että alueellinen kehitys oli yksi suurimmista perusteluista millä kauppatieteitä Kuopioon kammettiin, mutta heti päätöksen jälkeen ryhdyttiin ajamaan alas juuri paikallistalouksien kehittämisen koulutusohjelmaa.

Ja takaisin lääkelaitokseen… Mediassa on mielestäni unohdettu täysin kaikki lääkelaitoksen siirtämistä puolustavat argumentit. Kuopion yliopiston hyvinvointikeskittymä on lääketieteen, farmasian, terveystieteiden ja biotieteiden osalta kansainvälisestikin tunnustettu. Eikö siis Suomen kokoisen valtion ole tässä tilanteessa pyrkiä tekemään juuri Kuopion kaltaisia osaamiskeskittymiä? Mielestäni lääkelaitoksen siirtäminen Kuopioon on kaukana alueellistamisesta, kyse on järkevästä kansallisesta hankkeesta, jolla voidaan katsoa olevan monia synergiaetuja. Puhetta mediassa on johtanut lääkelaitoksen työntekijät (joista käsittääkseni suurin osa on saanut koulutuksensa juuri Kuopion yliopistossa), lääkelaitoksen sooloileva johtaja sekä Helsinkiläiset kokoomuspoliitikot, jotka ovat omaksuneet monessa asiassa paikkansapitävän mantran: ”alueellistaminen on aina pahasta”.

Lääkelaitoksen henkilökunnan lausunnot tuovat välittömästi mieleeni taannoisen Tehy – taistelun, jossa Tehyläiset saivat koko Suomen varpailleen, uhkailemalla joukkoerolla ja terveydenhuollon lamaannuttamisella. Lääkelaitoksen henkilökunta on toiminut täysin samoin. Ensiksi maristaan, sitten uhkaillaan koko lääkevalvonnan lamaannuttamisella. Se on varmasti mahdollista, mikäli siihen työntekijöille annetaan siihen mahdollisuus. Kyse on kuitenkin kansallisesta hankkeesta, eikä sitä parin sadan Ay-liike saa torpata.

Kuopion yliopisto on saanut nyt lähes kaiken haluamansa, ja ehkä hieman enemmänkin, sillä hammaslääketieteellisen koulutuksen aloittaminen näyttää jo varsin todennäköiselle. En tiedä onko Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa ollut poliittinen nero ja ajatellut kaiken jo valmiiksi, vai onko Kuopiolla käynyt vaan todella hyvä tuuri. Ensimmäiseen vaihtoehtoon en jaksa uskoa, mutta Kuopion onni on ollut, että kauppatieteiden ajamisesta tehtiin elämän ja kuoleman kysymys, vaikkakin heppoisilla perusteilla. Hyvä on myös että alueellistettu lääkelaitos saadaan oikeaan kotiinsa – Kuopioon.